Harvinaisen vapaapäivän osuttua kohdalle käväisin pyörähtämässä Virttaan Harjureitillä. Alunperin mielessä oli jotain ihan muuta, mutta sitkeästi päällä roikkuva flunssantapainen ja yleinen väsymys johtivat siihen, että fiilistely oli päivän sana. Eli autolla 70 kilsaa paikalle ja vajaa 30 kilsaa pyöräilyä. No, Tahkolle on matkaa 500 kilsaa eikä edes 60 kilsaa tunnu hirveän tyhmältä. Kaljanjuontia ja tyhmiä juttuja ei kyllä kuulunut tämän päivän ohjelmaan.
Reitti koostuu suurimmalta osin tällaisesta urasta.
Pehmeä hiekka hidasti menoa paikoin aika pahasti. Pugsley olisi ässä täälläkin.
Hiukan haeskelemalla löytyi myös tällaista polkua.
Alastaron moottoriradan kiihdytyssuoran lähdössä oli kovin rauhallista.
Kankaanjärvi, hulppea suppa. Varusmiesaikana täytettiin surutta kenttäpullot tästä lätäköstä. Silloin ei kylläkään vieressä ollut golfkenttää ja moottoriradallakaan ei tapahtunut juuri mitään.
Porsaanharjulta olisi ilman puustoa hienot näkymät.
Pakolliset pitkokset. Puolet lankuista oli irti, ihme kyllä kalusto pysyi ehjänä.
Vielä pakollisempi ajokuva heinikon keskeltä.
Puskaankusijat ammutaan.
Oikeastaan kaikki ammutaan.
Ihan nasta reissu, kun keli oli mukava ja vanhoilla sotatantereilla on kiva kuljeksia.
Maastopyöräilyllisesti reitti ei tarjoa juurikaan mitään, ellei lasketa harjulta Säkylän suuntaan lähtevää vaellusreittiä. Cyclo oli ihan hyvä valinta, joskin pehmeässä hiekassa eteneminen oli paikoin toivotonta ja Säkylän suunnan polun muututtua turhan kivikkoiseksi ei ollut enää järkeä jatkaa.
