Pellot olivatkin lähes kauttaaltaan lumen peitossa. Ainoastaan ojanpenkoilla aurinko oli tehnyt tehtävänsä.
Kuusiston kaunis puukirkko.
Järvellä käyminen olikin sitten hiukan haasteellisempaa sen ollessa melkoisen umpeenkasvanut. Koivikon läpi hiihto sujui vielä helposti, mutta kaislikossa alkoi itseänikin hieman epäilyttää homman järki. Koirasta puhumattakaan. Olisi kannattanut seurata järveen laskevaa ojaa, joka vaikutti olevan hyvässä jäässä.
Järvelle kuitenkin päästiin kaislikko suhisten. Kuusiston alpit nousevat kaislikon takana ylväinä.
Järveltä hiihdin vielä toisen, hieman helppokulkuisemman kaislikon läpi takaisin pellolle. Hetken aikaa tulomatkan jälkiä seurattuani aloin nousta haarakäynnillä Juurvallin päälle. Lunta oli pohjoisrinteellä edelleen todella paljon.
Harjanteen päälläkin lunta riitti sen verran, että hiihtäminen onnistui. Hanki kaiken lisäksi kantoi paikoin.
Kerta kaikkiaan aivan loistava miniretki lämpimässä kevätsäässä.
Kyllä oli tämä lopputalvi kerrassaan huikea. Tuonne ylös pitäisi varmaan joskus tehdä yöretki. Mitenköhän auringonlasku / nousu näyttäytyy siellä?
VastaaPoistaAika laajalla säteellä se aukeaa, mutta ehdottomasti auringonlaskun suuntaan. Täytyy pistää korvan taa, jos tulis mukaan bivittelemään.
VastaaPoista