Kuvassa osaanottajat Vaskijärven luonnonpuiston portilla.
Kuhankuonolla on paljon pitkospuita, ja alueella ajamisesta nauttimisen edellytys onkin lankuilla pysyminen.
Totuuden nimissä sanottakoon, että taas tuli muutamaan otteeseen käytyä suossa. Kuuluuhan se lajin luonteeseen...
Kapeillakin pitkoksilla taiteilu sujuu osaajalta mallikkaasti. Tässä Mika Koivisto...
greenman...
Nelson...
JiiH...
Taukojakin pidettiin, tässä ollaan Kurjenrahkan luontotornissa ihailemassa suota.
Pitkosten lisäksi Kuhankuonolla joutuu ajamaan aika paljon tiesiirtymiä. Tässä letka vauhdissa.
Kalustoa parkissa.
Ja viimeinen tauko. Iloiselta näyttävät, vaikka itikat ovat syöneet ja sekä hiki että veri valuneet.
Kuhankuono on turkulaisille loistava paikka päästä erämaan rauhaan ilman pidempää ajomatkaa. Päiväretkellä ehtii koluta läpi lähes kaikki alueen pääpolut. Bonanzan pituudeksi tuli hiukan reilu 70 kilometriä ja ajoaikaa muistaakseni kuutisen tuntia.
Tänä vuonna taas, hieman uusin kuvioin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti