Spessu poseeraa aamulla Vanhalinnan riippusillalla. Edessä tylsä siirtymä, Oripäähän on Kaarinasta n. 65 kilometriä.
Vilkkaan 41-tien reunaa jyystettyäni ja Oripäässä harhaan ajaneena (gps-ongelmia) löysin vihdoinkin alkulähteelle johtavat pitkospuut Tuomistonsuolta. Alunperäinen suunnitelma oli käydä evästämässä lähellä sijaitsevan Oripään lentokentän laidalla, mutta paikka kuhisi sen verran talkooväkeä, että jätin väliin. Lentotoiminta oli käynnissä, harmittavasti pokkarilla ei kuitenkaan koneita kuvata. Samoilla nurkilla on yksi Harjureitin lähtöpisteistä, ja ajelin hetken aikaa tasaisia hiekkakangaspolkuja. Crossari kiittää, sinne on palattava!
Varmasti Aurajoen ensimmäinen silta. Huomattavaa että vesi on kovin puhdasta.
Metsissä tovin häärittyäni suuntasin etelään, pitkin Aurajoen viertä kiemurtelevaa vanhaa Turuntietä. Uomassaan kiemurteleva joki on Oripään ja Pöytyän välillä varsin vaatimattoman levyinen.
Aurajoen vedelle ominainen väri sen sijaan alkaa jo löytyä. En joisi enkä uisi!
Tämä on ensimmäinen löytämäni koski, Koskelankoski. Paikalla on ollut mylly 1700-luvulta lähtien, nykyään on enemmänkin myllätyn oloinen. Merkittävin anti paikalla oli katselulava, jossa oli hyvä ravistella hiekat kengistä. Kannoin nimittäin Oripäässä pyörää hiekkakasassa...
Kantri rouuds, teik mii houm...
Ajelin läpi Pöytyän ja Riihikosken, haeskellen kahvipaikkaa tai grillikioskia. Yksi avonainen ruokakauppa jonka pihassa telttailtiin ja kyläbaari, jonka succismies päätti jättää väliin, siinä kaikki. Ei kun energiapatukkaa huiviin ja kierroksia kampiin... Tauottoman etenemisen huumassa jäi väliin Riihikoski ja joen rantaa kulkeva lupaava luontopolku.
Mankeli ja myllynkivet Auran Kuuskoskella. Aivan 9-tien varressa sijaitseva hieno paikka on jäänyt autolla kulkiessa täysin huomiotta. Näytillä myös isoja rattaita.
Seuraava näyttävä koski oli Liedon ylpeys, Nautelankoski. Hieno ilma oli houkutellut paikalle sekä auringonpalvojia että kalamiehiä.
Matkani piti kulkea Liedon Vanhalinnan luontopolun kautta, mutta unohduin jutustelemaan Liedossa peesiin tulleen, uudenkiiltävää Spessua ajaneen maantiekuskin kanssa. Ravattulasta sen sijaan suuntasin yli joen ja Halistenkoskea kohti. Joen varressa kulkee mukavat ulkoilureitit, ja paikoin pystyy ajamaan kelpo polkuakin. Ensimmäisessä kuvassa avara näkymä kohti surullisenkuuluisaa kapulalossia. Kuvassa oleva mäki sen sijaan onnistuu näennäisestä loivuudestaan huolimatta hapottamaan joka lenkillä.
Halistenkoski ja retken pää. Enää kotimatka jäljellä. Jätin joen loppuosan ajamatta, siellähän on liikennevaloja, ruuhkaa ja kaikkea muutakin, minkä kanssa on tekemisissä päivittäin... Eikä spessu tykkää kaupungista...
Kaiken kaikkiaan mukava yhdistää pitkä treenilenkki jonkinlaiseen ideaan. Ihan retkeilyfiiliksellä ei taukoja välttäessä tietty tule ajettua, mutta uusissa paikoissa on aina kiva ajaa. Statistiikka 155,1 km, kokonaisaika 7,5 tuntia ja ajoaika jotain. Yhtään yli kymmenen minuutin taukoa en pitänyt, mutta hidasvauhtinen ajo poluilla ja pitkoksilla laski keskaria huomattavasti.
Ensi viikonloppuna tiedossa raskas reissu, Juha Jokilan järjestämä retki Kuhankuonolle. Vaistoan mutaa ja uupumusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti