Ensimmäiseksi suuntasin kohti Kastelholman linnaa. Aika näyttävä pytinki, ja paljon paremmassa kunnossa mitä olen luullut. Linnan ympärillä on aika paljon muutakin rakennelmaa, jonkinlainen kotiseutumuseo ilmeisestikin. Kahvit olisin juonut, mutta kesäkausi oli loppunut edellisenä viikonloppuna, ja kaikki ovet olivat kiinni. Ähistelin tovin lampaiden ja rakennuksia kuvanneen kaksikon hämmennykseksi rantapolkua edestakaisin.
Seuraavana vuorossa oli Bomarsundin linnoitus. Kyseessä on venäläisten 1800-luvun alussa rakentama linnoitusalue, joka ei kylläkään ehtinyt valmistua suunnitelmien mukaiseksi. Kuuluisa Oolannin sota sotki suunnitelmat.
Ensimmäinen tutustumiskohde oli Brännklintin torni. Muuri oli aika rajun näköinen, eri kaliperisten ammusten jälkiä vieri vieressä. Armottoman taistelun näyttämöllä oli mukava nojata muuriin auringonpaisteessa ja nauttia maisemasta. Ja ginistä kun lomalla kerran olin.
Tunnetumpi torni on Notvikin torni upeassa paikassa. Jotenkin häkellyttävää, että muureista ei löydy ainuttakaan töherrystä, parkkipaikoilla ei ollut tyhjiä pulloja, täysiä kortsuja eikä mitään muutakaan, mikä mantereella kuuluisi tällaisiin paikkoihin poikkeuksetta. Hienoa sakkia ovat.
Spessu piti kuvata tykin kanssa, tietty.
Historialliset muistomerkit sikseen, oli aika lähteä hakemaan polkua.
Tämä merkki on krossarikuskin mieleen.
Ja kas, ennen kuin huomasikaan, polulla oltiin. Taukopaikka jyrkän kallion päällä.
Kallioista polkua...
...ja neulasränniä.
Hiukan katkonaista oli polkupyöräily. Merkittyjen reittien viitotukset oli vähän sitä sun tätä, ja aivan kaikille merkkaamattomille polunpätkille ei viitsinyt lähteä. Metsistä kuuluva aseiden pauke ja Obs! Jakten pågår!-kyltit toimivat myös rajoittimina. Hienoa, siistiä metsää tuolta saarelta kuitenkin löytyy paljon, joten suosittelen harhailemaan. Aina jotain löytyy.
Löytyipä myös kivikautinen kylä erään hiekkatien päästä. Nähtävyys oli pallogrilliä myöten veret seisauttava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti