Lähdin matkaan aamupäivällä ensimmäisenä etappina Kaarina-Somero. Härkätien taival piti tietysti aloittaa Liedon Vanhalinnan maisemista.
Hiekkatieosuuden jälkeen ohitin Liedon keskustan pyörätietä pitkin. Kevyen liikenteen väylää riitti Yliskulmalle saakka, jonka jälkeen ajoin lyhyen matkan kymppitien vartta ja käännyin vanhalle tielle kohti Tarvasjokea. Siitä eteenpäin ajeliin Marttilan läpi peltoaukeilla mukavasti puhaltavassa vastatuulessa kohti Koskea. Paimionjoki virtaa tien vieressä koko matkan Tarvasjoelta Koskelle.
Pitkillä peltoaukeilla tuli kokeiltua taiteellisia kuvakulmia. No joo...
Lyhyt tankkaustauko bussipysäkillä hieman Kosken jälkeen. Tienviitat ovat asiallisia, ei pääse eksymään ja karttaan ei tarvi kajota.
Tie 2810 Koskelta Somerolle on tavattoman hieno. Peltoaukeat muuttuvat osittain harjumaisemaksi ja metsäksi, tien varrella on suuria vauraan näköisiä maataloja ja tasaista asfalttia reunustaa paikoin lähes keskieurooppalaisen oloinen puukuja.
Pysähdyin Someron keskustassa ABC-asemalle ostamaan pullaa ja vettä. Missään ei näkynyt viittaustakaan paikkakunnalta kotoisin oleviin suurmiehiin, mikä on outoa. Kyllä kansantaiteilija Nummisella patsas pitäisi olla. Keskiolutkulttuuri näkyi sentään olevan voimissaan. Tauko oli lyhyt, ja jatkoin matkaa kohti Hiidentien alkua. Odotin kovin näkeväni edes jonkinlaisen kyltin, mutta tässä kohdassa oli pakko kaivaa kartta esiin ja paikallistaa oikea risteys. En tiedä, onko tuo Hiidentie vasta suunnitelmissa, vai mistä on kyse, mutta mitään plakaatia ei näkynyt missään kohdasssa, ei edes Salon päässä. Ihan sama, hieno tieosuus oli kyseessä. Etenkin Rekijoen kylä miellytti silmää. Tieosuudella on hyvä asfaltti, korkeuseroja ja hieman avarampaa maisemaa. Pertteliin oli mitä miellyttävin polkea.
Spessu nojailee puuhun kuskin ahmiessa marjapiirakkaa.
Saloon saavuttuani ja Halikon ABC:llä taukoiltuani siirryin Kuninkaantielle. Halikossa on tällainen museosilta uudemman betonihirviön vieressä.
Hajalassa tie kiemurtelee hienossa kylämiljöössä. Jotenkin murheellista, että tällaisesta paikasta on lopetettu melkein kaikki palvelut, koulu taitaa olla ainoa jäljellä oleva.
Tämä rakennus taitaa kuulua Trömperin kestikievarimuseoon. Taukovihaajana otin kuvan vauhdissa, joten tiedä häntä. Hieno tönö jokatapauksessa.
Hajalantie päättyy Paimioon. Vistalta lähdin kiertämään hiukan sovellettua reittiä saadakseni tavoittelemani 200 kilometriä kasaan. Veikkarissa ja Hepojoella on hienoa tietä, ja vielä kierrettyäni Littoistenjärven saavuin kotipihaan 204 kilometriä mittarissa ja aika tarkalleen kymmenen tuntia taukoineen. Sinkulacrossari nappularenkain ei ole mikään ideaalivekotin tällaiselle retkelle, mutta kun maantiepyörä on edelleen purettuna kellarissa niin ajetaan sillä mitä on käytössä.
Hieno lenkki, suosittelen ehdottomasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti