16.5. Vajosuo - Kaarina

Pidempien retkien tekeminen on ollut nyt vähän jäissä. Helteisenä sunnuntaina aukesi kuitenkin mahdollisuus ajaa vähän pidempään.

Retken aloituspiste oli Vajosuo.



Tässä perinteisesti kuuluu kuvata pyörä.



Suo oli suhteellisen märkä ja pitkokset totutussa kunnossa. Melkein kuivin jaloin selvisin.

Punaisella torilla ei ole enää mitään. Onneksi sentään pääsee ajamalla läpi. Sääli vanhaa taukopaikkaa.

Punaisen torin ja Kangenmiekan välillä oli ajeltu konepyörällä. Tämä on niitä vähemmän rumia jälkiä.

Vahdolla pääsin rämpimään tällasessa hakkuussa. Jes.

Rehtsuo oli sentään entisellään. Ajaa ei tarvinnut, pyörä upposi 10 cm turpeeseen ja jäljet sen mukaiset. Suon tuoksu oli helteessä huumaava.

Vähän Rehtsuota kotiin vietäväksi. Taksiliiton Valoa yössä-logo näkyy edelleen kirkkaana.

Tästä alkaa ajettavampi Rehtsuo-osuus.

Juuri kun hakkuut, upottavat suot ja rikkinäiset sillat loppuivat, takarengas alkoi tuntua kummalliselta. Ilmeisesti jossain ylittämässäni sillassa oli naula, joka oli painunut nätisti läpi renkaan pistosuojauksen. Vaihtotyö oli harvinaisen kivuton, hieno paikka suon reunalla kallion päällä auttoi asiaa. Surlyn sai tietty puoliksi purkaa.

Nautinnollista eteläisen Rehtsuon neulasränniä.

Kervan laavu on harvinaisen siistissä kunnossa ollakseen niin lähellä Ruskon keskustaa.

Vähän ennen Kullaanvuorta saapui vilvoittava sade.

Fiilistelyä tornilla. Pohjoisen suunnalla jylisi komea ukkonen.

Huikeaa eräretkeilyä Raisiossa.

Kiersin Haunisten altaan...

...ja Pomponrahkan pitkokset...

...jonka jälkeen olikin aika siirtyä asfaltille ja sitä myötä kotiin suurpetojen pariin.

Mukava reissu, arviolta noin 60 kilometriä ja hiukan vajaa seitsemän tuntia. Taluttelu hakkuuaukeilla söi aikaa ja hermojakin ihan huolella.